Vain Japanissa järkätään hologrammilaulajan konemusiikkiesitys.. ja myydään liput loppuun
Vocaloidit ovat melko uskomaton ilmiö ja hyvä esimerkki siitä, miten nykyinen otakuyhteisö pelaa. Pitkin 2000-lukua on siirrytty enemmän vuorovaikutteiseen tuotantoon kuten parodiasarjoihin, joissa leikkiä lasketaan suosittujen sarjojen kustannuksella. Excel Saga oli aikoinaan edelläkävijä, Lucky Star seuraava.
Internet on selkeästi pienentänyt maailmaa ja edistänyt asiaa. Yhden miehen RPG makerilla tekemä kaksiulotteinen seikkailupeli Yume Nikki on saavuttanut suurta suosiota, perinteisen 2chan-4chan-suuri yleisö-reitin kautta. Niconicon videontekijät ovat julkimoja, jolleivät nimeltä, niin ainakin työt tunnetaan. Black Rock Shooter oli yhden artistin luoma Pixiv-sivuston ilmiö josta tehtiin ensin laulu ja lopulta OVA-animaatio. Yhden ihmisen nettimangasta Axis Power Hetalia tehtiin supersuosittu animesarja. Listaa varmasti voisi jatkaakin, mutta tajuatte idean: Kaikilla on nykyään mahdollisuus, ei vain kovasti koulutetuilla. Onpahan ilmiö tuttu lännessäkin esimerkiksi Angry Video Game Nerd- ja Nostalgia Critic-muodoissa. Yhden-kahden miehen palava into elokuvia kohtaan synnyttää parempaa viihdettä kuin mitä tv-kirjottajat voisivat koskaan aikaan saada.
Vocaloid-ohjelma ei tietenkään ole minkään yhden harrastelijan näperrys vaan musiikkijätti Yamahan sponssaama tuote. Yamaha tunnetaan yleensä innovatiivisista keksinnöistä, kuten säveltäjä Susumu Hirasawan käyttämä Miburi-puku. Miburissa on ideana liikehdinnän käyttäminen musiikin luonnissa sensorien avulla, laitetta voi katsoa käytössä täältä. Hirasawa todellakin vie eeppisyyden aina uudelle asteelle.
Takaisin asiaan. Vocaloid siis on lyhyesti sanottuna Crypton-nimisen jengin luoma ohjelma, jolla luodaan äänisamplayksiä käyttämällä lauluja. Laulajalta on otettu ääninäytteet ja äänialat, joita yhdistelemällä sitten saadaan aikaan synteettisen laulajan laulu. Vocaloidien suosio ei kuitenkaan perustu pelkästään tähän, onhan kaiken maailman Microsoft Sameja nähty jo vaikka kuinka paljon pitkin tietokoneiden historiaa. Jokaisella vocaloid-äänellä on personifikaatio, joista Hatsune Miku nosti ohjelman suurempaan suosioon, äänenään seiyuu Saki Fujita. Tässä vaiheessa on myös suomalaisten syytä olla ylpeä, sillä “maailman ensimmäiseksi virtuaalidiivaksi” kutsuttu Miku tunnetaan parhaiten Ievan polkka-coveristaan, jossa hän heiluttelee purjoa laulaessaan. Jep, siitä se kaikki taisi aikoinaan lähteä, uskokaa tai älkää.
Ja tämä kaikki tapahtui Niconicossa, jossa otakut tekivät vocaloidilla musiikkia. Hatsune Mikusta oli yksi virallinen boxart-kuva, jonka lisäksi fanitaiteella ja cosplaylla ei ollut eikä ole rajaa. Mikun suosion jälkeen onkin julkaistu tasaiseen tahteen uusia Vocaloideja, joille on saatu samplattyä jopa supertähti Gacktia (Kamui Gakupo), seiyuu Yu Asakawaa (Megurine Luka) sekä viimeisimpänä Yuri Masudaa (Lily), eurobeat-hiphop-yhtye m.o.v.e.n laulajatarta. (Yhtye on yksi pitkäaikaisista suosikeistani ja elättelen toivoa sen MC Motsu-vocaloidista.. hopparivocaloidia kehiin!)
Vocaloideilla ei ole minkäänlaista animangaapeliä pohjanaan (no, pieni manga on mutta kuka sitä muka on oikeasti lukenut), joten persoonat ovat pitkälti äänen ja ulkonäön perusteella fandomin luomaa. Ja silti ovat niin pirun suosittuja, että Mikuja näkee joka conissa vähintään viisi kappaletta. Fanit ovat vääntäneet jopa draamasarjoja musiikkivideoiden lisäksi. Lisäksi Mikun Supercell-niminen albumi sijoittui Oriconilla 7. sijalle, enemmän tai vähemmän virallisia artbookeja on julkaistu jne jne. Onpahan muutama pelikin luotu, tunnetuimpana PSP:n hieman Dance Dance Revolutionia muistuttava tanssipeli Hatsune Miku: Project DIVA.
Vasemmalta oikealle: Gakupo (/Gackpoid), Meiko, Akita, Rin, Miku, Len, Haku, Luka ja Kaito.
Tästä voidaan päätellä, että Vocaloidien suosio perustuu lähinnä yhteisöllisyyteen ja visuaaliseen ilmeeseen. Vocaloidit on jokaisen helppo kuvitella miksi tahansa, sillä varsinaista henkilöpersoonaa tai historiaa hahmoilla ei ole lukuunottamatta muutaman lauseen kuvausta. Gakupo voi olla hurmaava ja sielunsa pirulle myynyt naistenmies kuten Heavenly yardissa tai sitten surkuhupaisa vaelteleva sotilas kuten Dancing Samuraissa. Hahmot voi pukea virallisen asun lisäksi melkein mihin tahansa ja hahmokemioita voidaan päätellä omien mieltymysten mukaan. Vocaloidit ovat animeihmisille helposti lähestyttäviä juuri näiden piirteiden vuoksi, sillä ne ovat perinteisiä animestereotypioita, mutta niiden volyymin voi jokainen kokea henkilökohtaisesti. Kappaleet kuten Magnet ovat oikeasti koskettavia kokemuksia.
Interaktiivisuus jatkuu myös sillä, että vocaloidien suosion kautta fanit loivat muutaman oman hahmon nimeltään Haku ja Akita&Akito Neru. Näistä suuren suosion vuoksi tuli Cryptonin virallistamia vocaloideja. Valtavan fanihahmomäärän seassa on sellaisiakin kuin miesversio Mikusta (Mikuo) ja punainen versio Kaitosta (Akaito).
Oli miten oli, hyvää musiikkia silti ne virtuaaliotukset tekevät ja saa nähdä, yleistyykö tällainen tulevaisuudessa. Otetaan vielä päätökseksi yksi suosikeistani, kuten aina.
Avainsanat: susumu hirasawa, vocaloid
